Vietin Rovaniemellä ne ihmistä muovaavat koulu- ja lukiovuodet, ja join ensimmäisen teinikeppanat (yäk, siideri maistui paremmalta) mutta myös hyvät oluet (edesmenneen Irish Timesin Guinnesin, Caffreysin ja Koffin porter -hanoja muistellen). Kun kaupungissa vieläkin säännöllisesti käy, etenkin näin joulun aikaan vuodesta toiseen paisuvaa turistimassaa ihmetellen, huomaa kuinka esimerkiksi ravintolapuoli on suurempaa Oulua askeleen edellä. Ja samalla miettii, miksi Rovaniemi on niin nihkeä olutkaupunki.
(Vilskettä siis tätä nykyä kaupungilla riittää. Vuonna 2023 matkailijoita kävi kaupungissa lähes kuusisataatuhatta, ja miljoonan rajan ennustetaan menevän rikki vuoden 2030 tuntumassa.)
Ensimmäiseksi pitäisi varmaan määritellä, mitä edes tämä kirjoittaja tarkoittaa, kun puhuu “olutkaupungista”. Tosiasia kuitenkin on, että näin vuonna 2025 aivan hyvää pohjahiivaolutta saa mistä vain, ja aika paljon muutakin jos ajomatkan päässä on edes keskisuuri maitokauppa. Isona maakuntakeskuksena ei valikoimasta paljon Rovaniemelläkään kiinni jää. Onhan Rovaniemellä jopa panimo, olkoonkin että oma fiilis Lapin panimon tuotteista ei ole ollut hirveän innostunut. Ehkä se itsellä nykyään säännöllisenä mutta vain hetkittäisenä kävijänä tiivistyy ennenkaikkea siihen omassa päässä Rooster/Leskinen/Graali-vertailukelpoisen olutravintolan puuttumiseen.
Marraskuun loppupuolella, sen kovimmant turistikauden alkumetreillä, istuskelin lehden kanssa keskustan aivan mukavassa Oliver’s Cornerissa. Parin tunnin aikana tuntui, että yli puolet tulijoista oli jo tässä vaiheessa turisteja. Harva kuitenkaan kyseli tiskillä oluen perään, ja kun kyseli, valinta tuntui olevan normo-uskottava ja toki täysin hyväksyttävä Guinness. Selkeä enemmistö sensijaan kyseli cocktailien perään.
Ehkä omissa odotuksissa näkyy sellainen olutharrastajan ja blogiseuraajan kupla. Olutskenen ja ravintoloiden tsekkailu on itelle osa reissaamista, ja kun sen sivussa selailee Arden ja muiden matkakertomuksia, vahvistuu kuva nk. olutskenestä reissun elämysveturina. Siinä missä jokainen turisti oletettavasti hyödyntää ravintolapalveluita, oluthifistely on kuitenkin marginaalipuuhaa. Normituristille riittävää oluteksotiikkaa voi olla se, että paikallisen ravintolan juomalistalta löytyy vaikka sitten se Lapin panimon lager, massamarkkinanimen sijaan. Kun on palattu revontuliretkeltä reissuporukalla keskustaan ja vaihdetaan vapaalle, kriteeri ajanviettopaikalle on ehkä kokonaisvaltaisempi.
Tosiasia kuitenkin on, että Rovaniemellä juotiin olutta 1999 ja juodaan olutta myös 2025. Jos sellainen untappd-populaation täysin hyväksymä olutravintola puuttuisikin, vakiintuneita paikkoja löytyy, Oliver’s Cornerin, Pahan kurjen, Granden onkohan nyt neljännen lokaation tapaan. Ja kun matkailu kasvaa, ehkä tältäkin osin paikallinen oluthomma kehittyy ja uusia yrittäjiä tulee – ainakin siihen asti että pullataikinan lailla paisuvan matkailun rajat tulevat napapiirillä vastaan.