Puolisen vuotta Oululaisen panimoskenen lippua saivat kantaa kahdestaan Nailo ja vähän etäämpää Hailuodon Panimo. Huhut Maistilan ja Sonnisaaren tyyppien uusista kujeista ovat jo tovin kiertäneet, mutta konkretian puuttuessa niistä ei hirveästi ole haluttanut spekuloida. Nyt ei tarvitse spekuloida.
Perjantaina saatiin alkuviikon tiisailujen jälkeen vihdoin faktaa tiskiin: Varikko Panimo aloittaa loppukesästä 2025 Tuiran Hartaanrannassa, kaupungin vanhoissa, suojelluissa punatiilisissä varikkorakennuksissa. Suunnitelmat kuulostavat niiltä, mitä tässä vuoden aikana huhupuheina on pyörinyt: panimo, taproom, ravintola – ei pelkkä panimo vaan paikka johon tulla.
Speksit ovat useammassa paikassa jo kasattu, joten en niitä ala ihan kaikkia toistamaan. Perusinfot löytyvät Varikko Panimon sivuilta, Anikó Lehtinen kasasi Olutpostiin hyvän tietopaketin, ja (maksumuurin takaa) Kalevasta löytyy yleisemmin tietoa rakennuksen suunnitelmista. Varikko ei ole ainut tilan asukki, paikalle tulee myös Hukka Xpressin kuntosali (palautusjuomasynergia on vahva!) ja tässä vaiheessa ainakin yksi vuokralainen josta julkista tietoa ei ole. Tilaakin taitaa vielä olla.
Tekijöissä on Oulun olut- ja ravintolaskenestä tuttuja nimiä. Pressikuvissa olivat ainakin Maistilan Harjun veljekset Riku ja Joni, Sonnisaaren Timo Kanniainen ja Kalle Kuokkanen, maistatusmuikkeli Milja Seppälä, ja Pub Roosterin tiskin takana viime vuosikymmenellä pitkään valikoimasta huolehtinut Aki Saarenpää. Suunnitelmat ovat isoja, mutta myös olkapäät niiden takana tuntuvat leveämmiltä. Ihan puhtaasti oluen panotaidon kannalta ei kyllä jää mitään uupumaan, vaikka prosessin pistäminen pystyyn uuteen paikkaan aina oma hommansa onkin: Sonnisaaren ja Maistilan tekijöiltä onnistui puhtaasti melkeinpä mikä tyyli vain.
Kesä alkaa olla jo näköpiirissä ja Tuirassa tehdään töitä tilojen remontoinnin kanssa täyttä häkää, tekemistä toki silti on uutisjuttujen karuja sisätilakuvia katsellessa. Täytyypä käydä kevään ensimmäisillä pyöräretkillä kurkkimassa ikkunoista ja potkimassa renkaita. Mutta mitä itse Varikolta odotan?
Sijainti parin kilometrin päässä Rotuaarilta ei ole täydellinen, mutta väitän että siltikin ihan mainio. Pyöräaikaan sinne sotkee keskustasta noin viidessä minuutissa. Äkkiseltään sumplien, etenkin hyvän sään aikaan aurinko laskeutunee todella mukavasti Hartaanselän suuntaan olevalle patiolle, joten kevään, kesän ja syksyn kauniiden ilmojen aikaan homman kyllä pitäisi toimia. Miljöö saattaa lopulta mennä esimerkiksi Helsingin Olarin Panimon nykyisen Konepajan taproomin suuntaan, toki varmastikin vähemmällä räppivärillä.
Kokonaisvaltainen taproom – ravintola -paketti kutsuu viettämään aikaa, vähän samaan tapaan kuin läheisen Pikisaaren Mallassaunalla. Näen niin itseni latautumassa täällä AC Oulun kuumaan mestaruuskamppailuun elo-syyskuussa ennen Raatin kuumaa kotiottelua!
Oluiden paluu. Vaikka suoraan sanottiinkin että ei tässä samoja juttuja olla tekemässä, oletan että kiinnostuksen kohteet eivät ole ehtineet valtavasti muuttua. Eli toivon näkeväni belgejä, koska Harjut tuntuivat yksiltä harvoista suomalaisista panijoista joilla tämä paikallisesti innosti. Toivon näkeväni puhdasta ja tiukasti puraisevaa pilsiä ja lageria.
Pikkaralan Panimo – se yllättävämpi uutinen
Mukava käänteenä alkuviikosta, ennen Varikko Panimon julkistusta Instagramiin ilmeistyi tili Pikkaralan Panimo -nimiselle projektille. Tästä tiedot ovatkin sitten nollatasoa, vaikka yksi käsitys oli että ainakin alkuvaiheessa oltaisiin toimimassa käkipohjalta. Älkää lyökö tämän pohjalta vetoja. Tästä olisi mukava kuulla lisää – mutta näiden voimien kanssa Oulun oluthomma näyttää taas blogistin silmään mukavan nousujohteiselta.