Niin se aika vain kuluu: omaksi vakiopaikaksi Oulun keskustassa vakiintunut, Cafe Roosterin alakerrassa oleva Pub Rooster täytti kymmenen vuotta. Vuoden olutravintolaksikin Suomessa 2019 valittu Pub Rooster oli juhlailtana täynnä tutun oloista porukkaa – viikonlopuilloista tuttuja kasvoja, olutseuralaisia, olutharrastajia. Paikka on monella olutharrastajalla ollut aivan syystäkin kierrossa, niin hanat kuin olutkaapit on täytetty ajatuksen kanssa.
Ite olen aina tykännyt Pub Roosterin rauhallisesta fiiliksestä. Kun ikkunat eivät varsinaisesti aukea mihinkään patiolle tai kadulle, ollaan kellaritasossa aika omassa rauhassaan. Myöskin ruuduissa pyörivät vain hanalistat, ei kärppämatsi tai valioliigakierros. Sama tila Cafe Roosterin keittiön kanssa myös tuo aika ylivoimaisen edun kaupugin olutravintolahommissa, koska juoman lisäksi saa sen mainion burgerin, tai kevyempää syötävää yläkerran kahvilapuolelta. Kokonaisuutena Roosteria on ollut helppo suositella vaikkapa ulkopaikkakuntalaisille, kun nämä jotain Oulun keskustan mestaa illanistumiseen kaipailevat.
Arki-illan juomiksi valikoitui ensimmäisenä aika helposti paikallinen yhteispano: naïlon ja jo hiljentyneen Sonnisaaren satellite X23 pils. Kukkaisuus dominoi, raikasta ja puhdasta. Sellaista Sonneilta tuttua tiukkaa puraisua ei kollaboon ollut tarttunut, mutta muuten oikein mukava ruoka- ja seurustelujuoma. “Uuden maailman pils” taisi olla termi joka omasta suusta pohdiskellessa lipsahti.
Toisena testasin pullojaoista Bottle Logicin Intrepid Observation (2023) tynnyrikypsytyksen. Kun oma maku keskimäärin ei ole mennyt näiden kypsyttelyjen suuntaan, on Bottle Logicin oluitakin tullut melko vähän maistettua. Olut on barley winen ja stoutin blendaus, jota on kypsytelty vielä bourbon-tynnyreissä vaniljapapujen kanssa. Barley wine menee aina itellä enemmän uhkaosastolle, jotenkin niissä usein tuntuva makea alkoholisuus vähän tökkää. Tässä stoutilla blendaus selkeästi leikkaa tätä elementtiä, mutta silti enemmän puhuu se barley wine kuin stout. Suussa olut on vähän flätti ja sellainen tietty viinimäisyys dominoi. Vanilja tuntuu häivähdyksenä. Ihan mukava, mutta pieni annos riitti.
Kymmenen vuotta ei tuo ihan vielä samanlaista kulumaa pubin pintaan kuin joissain muissa mestoissa, joiden fiiliksestä olen aina tykännyt. Nimiä pudotellen sanotaan nyt vaikka paikallisista Pub Graali ja Oluthuone Leskinen (sekin Vuoden olutravintolaksi aikanaan valittu), tai ulkopaikkakunnalta Helsingin One Pint Pub. Taidettiin ensimmäisenä koronakesänä sulun aikana Roosterin pintoja vetää vielä uusiksi, joten fiilis on edelleen aika freesi. Tarkistetaan patinoitumisen aste sitten kaksikymppisillä!